Mikä estäis niitä tulemasta? Kuinka paljon ihminen voi itkeä? Nukkuisin jos voisin. Jotkut kuulemma pystyvät itkemään itsensä uneen. Multa se ei onnistu.
Voi kun voisin nukahtaa ja herätessä tätä ei ois tapahtunutkaan. Olisi marraskuun 18. päivä 2007, päivä ennen tätä kaikkea ja joku muistuttaisi, kieltäisi, kertoisi, ettei tämä kerta ole kummoisempi kuin aikaisemmatkaan.
Tuskin sitä uskoisi. On koettava, nähtävä. Heti mulle kaikki tänne. Mikä siinä on, että ihmisen on tavoiteltava onnea, rakkautta ja kumppanuutta? Olisi niin paljon helpompaa olla yksin, ei olisi kukaan satuttamassa.
Päätä särkee. Jos se ei pysyisi itsestään kiinni niin olisi jo tippunut. Tuhannet miksi-sanat pyörii ympyrää. Pitäis ottaa kolmas särkylääke. Kai itkeminen on aiheuttanut tän säryn. Koskakohan tää tunne helpottaa...
perjantai, 11. tammikuu 2008
Kyyneleet
perjantai, 11. tammikuu 2008
Ei yksinäinen unta saa...
Tässä sitä taas ollaan. Sydän taas vähän enemmän pirstailena. Onko rakkauden tavoitteleminen tämän kaiken tuskan ja kyyneleiden arvoista? Koska ihminen saa tarpeekseen ja ymmärtää luovuttaa? Kuinka kauan sydän kestää kaiken tän pettymyksen aiheuttaman kivun? Miksi se joillakin ihmisillä tuntuu olevan niin helppoa ja toiset tekevät kaikkensa ja vähän vielä päälle eikä siltikään onnista? Uskaltaako enää luottaa, päästää ketään lähelle kun pelkää vaan, että taas sattuu?
Kuka osais lohduttaa ihmislasta kun se ei saa unta ja miettii vaan, että miksi ei tälläkään kertaa ollut se oikea..? Onko jokaiselle joku jossain? Jos, niin mihin se minun kappaleeni on kadonnut vai olenko kävellyt sen ohi, vai onko se jo jonkun muun kanssa? Eihän se silloin ole minun vaan sen toisen, eikä ikinä löydä minua..
Sanotaan että pitäis yrittää eteenpäin juuri sen verran kerrallaan kuin on mahdollista. Niin sekunteista tulee minuutteja, minuuteista tunteja, tunneista vuorokausia, viikkoja, kuukausia ja vuosia. Niin ja että aika auttaa. Auttaahan se. Tottahan se on. Mutta kukaan ei ole kertonut kuinka kauan aikaa tarvitaan... Ja entä kun tulee satutetuksi uudestaan ennenkuin aika on ehtinyt auttaa? Mitäs sitten?
Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia...
Kuka osais lohduttaa ihmislasta kun se ei saa unta ja miettii vaan, että miksi ei tälläkään kertaa ollut se oikea..? Onko jokaiselle joku jossain? Jos, niin mihin se minun kappaleeni on kadonnut vai olenko kävellyt sen ohi, vai onko se jo jonkun muun kanssa? Eihän se silloin ole minun vaan sen toisen, eikä ikinä löydä minua..
Sanotaan että pitäis yrittää eteenpäin juuri sen verran kerrallaan kuin on mahdollista. Niin sekunteista tulee minuutteja, minuuteista tunteja, tunneista vuorokausia, viikkoja, kuukausia ja vuosia. Niin ja että aika auttaa. Auttaahan se. Tottahan se on. Mutta kukaan ei ole kertonut kuinka kauan aikaa tarvitaan... Ja entä kun tulee satutetuksi uudestaan ennenkuin aika on ehtinyt auttaa? Mitäs sitten?
Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia...
maanantai, 22. lokakuu 2007
Mielihaluja..
Tekis mieli saunaan. Eilenkin teki. Tää on harvinaista. Mulla ei oo saunavuoroa, saati sit että omaa saunaa. Edellisessä asunnossa oli ihana sauna, 8. kerroksessa, taloyhtiön yleisissä tiloissa ja yksi saunan seinä oli kokonaan ikkunaa. Siinä oli ihana makoilla lauteilla ja katsella perjantairuuhkassa viilettäviä ihmisiä. Viimeaikoina ei ole tullut paljon saunottua. Mutta kun moisesta pääsee nauttimaan niin valtaan aina ylälauteen ja makaan siellä melkein x-asennossa, tosin täs sinkkuudessa on se vika, ettei oo löylynheittäjää ja joutuu keskeyttään nautinnon kurottautumalla aina välillä kiuasta kohden. Ihan vaan siitä syystä tarvin miehen. Tosin ehkä pitäis varata se saunavuoro ensin...
tiistai, 9. lokakuu 2007
Herra Maagista metsästämässä
Tai edes vähän vähemmän maagista.. Yrityksen puutteesta ei tätä tyttöä voi ainakaan syyttää. Mutta nyt sen taitaa vaan olla aika todeta että ei onnistu. Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut Maagisen vahvuus ja siitä alkaa olla enää rippeet jäljellä.
maanantai, 16. heinäkuu 2007
Reisitaskuhousut ne kääntää mun pään
Mun
säälittävyydelläni ei ole mitään rajoja. Kyyläsin juuri ikkunan alle
parkkeerannutta remppamiestä, tai no ei se varsinainen remppamies
ollut, vaan kaihdinliikkeen asentaja. No kuitenkin sexyt työvaatteet
sillä oli yllänsä; mustat reisitaskuhousut (olen heikkona
reisitaskuhousuihin) ja kiva pikkuhihainen t-paita, joka paljasti
hyvinmuodostuneet, ruskettuneet käsivarret ja pullistelevat
verisuonet.. Ahhhh! Mä olen heikkona niihinkin...
Mun unirytmi on sekaisin. Nukun päivät ja valvon yöt. Mulla ei oo elämää. Tätä se on työttömän elämä. Mutta se muuttuu tänään. Otan itseäni niskasta kiinni ja hankin elämäni takaisin. Menin laittamaan toissayönä seuranhakuilmoituksen, kuvallisen sellaisen, ja postilaatikko on täynnä.
Menen hetkeksi haaveilemaan siitä asentajamiehestä ja sitten kun herään muutaman tunnin kuluttua virkeänä ja tehokkaana niin vastaan jokaiselle miehelle, joka vaikuttaa vähänkään potentiaaliselta Herra Maagiselta.
Kyllä se siitä taas..
Mun unirytmi on sekaisin. Nukun päivät ja valvon yöt. Mulla ei oo elämää. Tätä se on työttömän elämä. Mutta se muuttuu tänään. Otan itseäni niskasta kiinni ja hankin elämäni takaisin. Menin laittamaan toissayönä seuranhakuilmoituksen, kuvallisen sellaisen, ja postilaatikko on täynnä.
Menen hetkeksi haaveilemaan siitä asentajamiehestä ja sitten kun herään muutaman tunnin kuluttua virkeänä ja tehokkaana niin vastaan jokaiselle miehelle, joka vaikuttaa vähänkään potentiaaliselta Herra Maagiselta.
Kyllä se siitä taas..
